Muistoja ja materiaa

Näyttely esittelee romukollaaseja ja tekstiilitaidetta Jyväskylän seurakunnan tilassa Sepän Kipinässä 3.-29.5.

Mitä ihmisestä jää? Miksi haalimme tavaraa? Menetin kaksi läheistäni, sisaren ja äidin, puolentoista vuoden sisällä. Teoksissa on käytetty jäämistöjen ja omien kätköjeni aarteita.

Sankta Mater Materia Pyhän krääsän Madonna
Me kummarramme sinua mammonalla hankittu turhuus
Me opetamme lapsemme jo pienestä palvomaan sinua ja haalimaan itselleen tarpeetonta tavaraa.
Kaukomaissa tehtaat tuottavat liukuhihnalla muovikitsiä ja merivirrat keräävät Tyynenmeren jätepyörteeseen miljoonia kiloja muoviroskaa.
Sinä virtaat jo suonissamme, oi pyhitetty mikromuovi.

Lelulaatikon Madonna

Saattohoito 30.5.-6.6.2024 

3.6. – Tänään heräsin aamukolmelta, kun asentoasi vaihdettiin. Siirto aiheutti sinulle ahdistusta ja rohisevaa hengitystä ja sinua jälleen lääkittiin. Vain morfiinia ja limaa kuivattavaa tällä kertaa. Mietin, miksi ei rauhoittavaa niin kuin viime kerralla, mutta ennen kuin ehdin sanoa mitään, hoitaja vakuutti sinun olevan sikeässä unessa, sillä et reagoinut pistoksiin mitenkään. 

En tiedä oletko hereillä vai unessa, silmäsi ovat puoliksi auki. Hengitys on välillä ohutta ja pinnallista, välillä hurjan raskasta. Kolmantena yönä hengitys oli ohutta ja hiljaista, arvelin sen enteilevän loppua, vaan ei. Aina välillä kuuntelin hiljaisuutta. Vilkaisin, kohoaako ja laskeeko rintasi. En usko, että sinun on hyvä olla, vaikka minulle kerrotaan, että vaikutat rauhalliselta.  

Kun lääkäri sanoi torstaina, että ennuste on päiviä, en arvannut, että olisit täällä vielä maanantaiaamuna. Katsoin kuitenkin kalenteria ja totesin, ettei mikään estä minua jäämästä loppuun asti, kesti tätä kuinka kauan tahansa. 

Laulan virsiä ja googlaan kaikki kysymykseni kuolemisesta ja saattohoidosta: 

Hengitystä voi käyttää apuna vaativissa hetkissä ja niistä palautumisen tukena. Kun keskittyy tai pitää jatkuvasti valppautta yllä, jää oma hengitys vajaaksi. — Hoitajan rauhallinen hengitys auttaa hoidettavaakin rauhoittumaan. (Saattajana – Ennakoiva saattohoito-opas omaishoitajan tueksi) 

Laulutunnilla on pitänyt opetella palleahengitystä, näinä päivinä olen ajoittain istunut vierelläsi ja laulanut virsiä ja hengellisiä lauluja piipittäen, itkua pidätellen ja henkeä haukkoen. Tänään lauloin sinulle kaikki virret, jotka osaan, enkä itkenyt laulaessa enää.  

4.6. – Iltapäivällä hoitaja kysyy jäänkö vielä yöksi. Vastaan myöntävästi. Jonkun ajan mietittyä päädyn kuitenkin siihen, että meille molemmille on parempi, jos nyt lähden. Juttelen hoitajan kanssa rauhassa ajatuksistani. Saan tukea päätökseen. Pakkaan tavarani ja lähtiessä vitsailen hoitajalle, että ”en sitten muuttanut tänne asumaan suinkaan”. Lähden, enkä palaa. 

6.6. – Sinä hengitit vielä kaksi kokonaista päivää. Puhelin soi, kun olen juuri astunut kotiovesta sisään. Hoitaja sanoo asiallisesti ja selkeästi että olet kuollut. Ei mitään eufemismeja pois nukkumisesta. Mietin, onko heidät koulutettu välttämään kiertoilmauksia.